Se meni sitten ja osti itselleen uuden läppärin, semmosen HP Pavilion zv6253EA-kannettavan. Nyt siihen sitten pitäisi tunkea Ubuntu versiota 5.10.
Käyttö on kuitenkin aloittetava sillä, että katselee kuinka Windows XP + HP:n kilkkeet asentuvat kyseiseen koneeseen, jotta tietää paljonko säästää kaksoiskäynnistystä varten tilaa XP:lle. Tarkoitus on aloittaa, heti kun Windows XP buuttaa viimeisen kerran, kokeilemalla mitä luotto Knoppixini 3.7 koneesta tuumaa. Näköjään Knoppixi on edennyt versioon 4.0.2, jonka voisin joutessani warettaa jostakin torrentista.
Klo 20.19 kone buutannut Knoppixiin ensimmäisen kerran. Ainakin äänet toimivat. Ensimmäiseksi kokeilen (ehkä vahingosta viisastuneena, ehkä en) ntfsresize -i:llä /dev/hda1:stä nähdäkseni minkä kokoiseksi XP-asennuksen voisi kutistaa ja se tylysti toteaa, että on syytä bootata winkkariin ja tarkistaa siellä
chkdsk /f
komennolla nt-tiedostojärjestelmän eheys, se kun on ntfsresizen mielestä rikki yhden klusterin kohdalla. Tehdään niin kuin fiksumpi käskee. Ja se tietysti vaatii vielä yhden bootin. Sanotaan, että Windows on paljon nopeampi buuttaamaan kuin Linux, mutta kyllä tämä on hidas kuin mikä. Silläkin on varmaan vähän verkkoa ikävä ja kun meillä ei ole dhcp-tarjoilua, niin ei Windows onneksi verkkoon löydä.
Toisella kierroksella ntfsresize on tyytyväinen ja teen vielä koeajon ennen pahantekoa. Jätän XP:lle ruhtinaalliset 10G:tä. Tämä tarkoittaa 70G:tä Ubuntulle. Aikanani
Amiloa asentaessani päätin jostakin totaalisen käsittämättömästä syystä osioida levyn Knoppixissa, en ymmärrä miksi. Nyt aion antaa Ubuntun hoitaa tämänkin homman kotiin. Jahka sitten joskus, kun sinne saakka päästään, nimittäin myös jälkimmäinen parista:
sudo ntfsresize -n -s 10G /dev/hda1
sudo ntfsresize -s 10G /dev/hda1
on elämää hitaampi.
Hitaus kesti vielä puolisen tuntia, jonka jälkeen oikea toimintavaihtoehto oli parted:lla katsoa olemassaolevan osion alkupiste ja osiolle annetut liput. Vanha osio roskikseen ja uudelle kokoa kymmenen gigaa. Windowssin uudelleenkäynnistäminen onnistuu, joten ainakaan vielä siitä ei lähtenyt henki. Seuraava askel on tehdä pientä tiedustelua vanhalla koneella, eli katsoa miten se oli osioitu ja miten eri osioilla on nyt tilaa. Muistaakseni Ubuntun asennusohjelma ei tukenut loogisia volyymejä, joten tiedot saattavat olla enemmänkin kuin tarpeen.
Yksinkertainen on kaunista?
| /dev/hda1 |
Juuri 20GB - swappi |
| /dev/hda2 |
Swappi |
| /dev/hda3 |
Data 20GB |
Ehkä, mutta ajatellen vaimon käyttöä ei kauhean tehokasta. Tiedostojärjestelmän tasolla:
| /var |
151M |
| /usr |
1,9G |
| /home |
8,3G |
Lähes koko data-massa on usr:n ja homen alla, joten teoriassa uuden levyn voisi osioida miten vain. Eikun asentamaan.
Tai, itseasiassa ei. Voisi pistää pari asiaa ensin kuntoon. Vaikka en tarjoakaan sisäverkon nimipalveluja, niin ei sen silti pitäisi oikeasti olla este DHCP:n tarjoamiselle. Se helpottaisi teoriassa elämää jonkin verran. Mietitäänpä, langattomia koneita ovat:Telkkari, Pörrön läppäri, Pörrön vanha läppäri ja mun duuniläppäri. Langallisia ovat, öö, mun työasema. Ja sitten "donk", nyt muistan miksi sitä ei ole tehty. Elämää hienomman palomuuritölkin dhcp:ssä ei ole mahdollista asettaa kiinteitä ip-osoitteita mac-osoitteiden pohjalta, joten sinne ei saa DHCP:tä. Ja tapani mukaisesti minulla ei ole pienintäkään havaintoa langattoman tölkin pääkäyttäjän tunnuksesta tai salasanasta, sekä pelkään, että sen oletusosoite resetin jälkeen on eri verkossa kuin missä muut koneet ovat. No, nyt annan sille heti isän kädestä, jahka vaimon vanhan läppärin varmistus seuraavan kerran kaatuu.
Ehkä sitä sittenkin asentaa masentaa ensin sitä Ubbaria, että saa tuon koneen pois tästä huoneesta ja oman läppärinsä pöydälle. Ubbareita on kahta varianttia, on i386-versiota ja on x86_64-versiota, joita kumpaakin voisi kokeilla tunkea tähän koneeseen. Aloitan i386-rompulta ja päädyn mustaan ruutuun. Joko romppu on rikki-särki, tai jokin on pielessä. Kokeillaan sitten sillä x86_64-versiolla. Kosh, kernelin latauksessa. Mahdollinen selitys on taas romppu on rikki-särki tai jotakin muuta. Aloitetaan jostakin muusta ja palataan i386-rompulle.
linux vga=771 noapic nolapic
Ja nyt päästään kielivalintaan, ehkäpä tämä tästä. Kun ei ole tullut korjattua DHCP:tä, niin tietysti seuraava pysähdyspiste on verkon konfigurointi. Ja seuraava pysähdyspiste on osiointi. Osiointo paljastaa, että levynä koneessa on:
TOSHIBA MK8025GAS 80GB
Näköjään LVM on tuettu ja se on suomeksi
Levyniteiden hallinta. Jännittävää on nähdä miten käy, kun levyn alusta 10G:tä on winkkarilla. Ennen muinoin asennus on vaatinut sen, että käynnistysosio on ensimmäisen 1024 sylinterin sisäpuolella ja nyt sitä ei sinne saa. Taidan tehdä osioinnin siten, että
| /boot |
/dev/hda2 |
100M |
| swap |
/dev/hda3 |
2G |
| /root |
/dev/hda7 |
2G |
| /winkkari |
/dev/hda6 |
2G |
| lvg |
/dev/hda8 |
Kaikki loppu, eli (80 - 16)=64G |
Ja lvm:
| /vg/usr |
10G |
| /vg/home |
20G |
| /vg/var |
2G |
| /vg/tmp |
1G |
| /vg/opt |
2G |
Lopun jätän allokoimatta ja tungetaan sitä sitten sinne mistä loppuu. Vaimon tuntien, lähes kaikki tulee päätymään kuitenkin Desktopille, eli /home:n alle. Usr:n annan olla lähtökohtaisesti ison, sillä todennäköisimmin se on se toinen osio, joka kasvaa, jos mikään kasvaa.
Olisi varmaan mennyt vähän nopeamminkin tämä asennus, mutta unohduin tekemään oikeita töitä välillä ja kone jäi odottamaan kyselyssä: "Haluatko hakea kielituen verkosta, asennusrompulla ei ole täyttä sellaista". Ensimmäinen bootti meni kauniisti ja asennus jatkuu päivityksellä verkosta.
Ja Kosh:
"Incompatible medium installed -- (asc=0x30, ascq=0x00)"
"The Failed "Read Cd/Dvd Capacity" packet command was:"
Bootin jälkeen ehtii tuottaa epäonnistuneen X:n käynnistysyrityksen ja samat herjat. Intuitio sanoo, että jos tunkee sen asennuslevyn boottivalikon aikana sisään, saattaisi päästä eteenpäin... Intuitio on oikeassa, ilmoitus katoaa kun dvd on sisällä. Tämän koneen asentaminen tulee olemaan tuskaa!
Vilkaisu dpkg.logiin /var/login alla vaikuttaa siltä, että täyttä katastrofia ei ole tapahtunut.
sudo apt-get update
sudo apt-get upgrade
Mitä ilmeisemmin asennus on muutoin onnistuneesti päättynyt, mutta näyttödriveri on rikki ja HALissa on bugi, tämä tulee tekemään haittaa vaimon käytölle melkoisesti, mutta asennuksen kyllä saan nyt loppuun. Ohjeet HALin fiksaamiseen löytyvät täältä, vaimon koneessa oleva dvd-asema näyttää olevan juuri sama vempele kuin mitä artikkelin kirjoittajalla, joten fiksin pitäisi olla sama. Vaimon tapauksessa vain pitää huomata, että asema ei ole /dev/hdb vaan /dev/hdc, mikä myös käy ilmi lshal-komennon tulosteesta. Ja toinen huomattava asia oli, että FC4:n konfiguraatio HALille on erilainen kuin Ubuntulla, joten oikea kohta oli hivenen poikkeava. Kun uskoo ymmärtävänsä mitä fiksi tarkoittaa, löytää oikean muodon ja kohdan. Se on nyt fiksattu.
Ja sitten näytön kimppuun. Näytöstä teimme puolet zv6000 ohjeesta, eli minimaalisen osan. Kunnollinen ajuri jäi Atilta itseltään hakematta tai ylipäätänsä konfiguroimatta.
Ndiswrapperin asensin suoraan synapticilla, kunhan olin vähän mukiloinut ensin /etc/apt/sources.lst:tä. Vaikka tämmöisiä:
deb http://fi.archive.ubuntu.com/ubuntu breezy universe
deb-src http://fi.archive.ubuntu.com/ubuntu breezy universe
deb http://security.ubuntu.com/ubuntu breezy-security main restricted
deb-src http://security.ubuntu.com/ubuntu breezy-security main restricted
deb http://security.ubuntu.com/ubuntu breezy-security universe
deb-src http://security.ubuntu.com/ubuntu breezy-security universe
deb http://archive.ubuntu.com/ubuntu breezy multiverse
deb-src http://archive.ubuntu.com/ubuntu breezy multiverse
deb http://archive.ubuntu.com/ubuntu breezy-backports main universe multiverse restricted
deb http://wine.sourceforge.net/apt/ binary/
deb-src http://wine.sourceforge.net/apt/ source/
Ohjeita siitä miten ndiswrapperia käytetään on verkko
täynnä ja
pullollaan, mutta
alkuperäinen on ylitse muiden. Tällä kertaa taisin kuitenkin noudattaa keskimmäistä ohjetta ja valita ensimmäisen osuman, jonka haku lspci -n:n merkkijonolla osui. Muistaakseni se oli Acerin sivuilta ja paketti oli se, jossa ei ollut useampia kirjaimia.
Elämä olisi ehkä ollut helpompaa, jos olisi tunkenut koneeseen tylysti Mandrivan, joka ilmeisesti on ainoa tämän hetken distroista, joka saattaisi kolahtaa sisään koneeseen käsillä seisomatta. Siellä se Ubbari nyt kuitenkin on. Toimintaan saattamatta jäivät vielä: kortinlukija, näytön loppu ja tarkistamatta: sinihammas ja virransäästön ominaisuudet. Korjataan sitten joskus, kun on tarvis. Nyt oman läppärin kimppuun, taas vaihteeksi.
